Tietoja minusta

Oma kuva
Pitkillä kävelyretkillä vangitsen hetkiä. Palasen kaunista luontoa otan matkaan ja jaan niitä täällä Teille. Katson kaikkea kaunista ja ikuistan sen. Joskus myös kirjoittelen mieleni mukaan muutaman ajatuksen sopivan kuvan rinnalle.

tiistai 28. helmikuuta 2017

Mitä minä sitten jos olen eksynyt
Kun en äkkiä tiedä itseäni.
Kun en osaa itseäni enää.
Ajatukseni kuin puuskien
paiskaama räntäsade.
Enkä poutasään tulosta tiedä.

Sitten,
Annan sataa ja tuulen paiskata,
kunnes pilvi on sateesta tyhjä 
ja tuuleni tyyntynyt, 
Että näen paremmin eteeni, 
että löydän takaisin itseni.

Minun pitää ensin vain 
huokaista syvään.
Uskoa, poutasäähän.
Se kyllä tulee.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti